Ihmisen koriste jatkoa

Elikkäs, Ihmisen koriste -projekti on nyt ohi ja tässä on lopputulos:

   Aikaraja tosiaan oli hieman julma, kaksi päivää tuotteen valmistamiseen. En onneksi ollut ainoa, kelle se tuotti vaikeuksia.
   Suunnitelmanani oli puinen kämmenen kokoinen kukkariipus. Käytin koruun Visakoivua kauniin pinnan vuoksi, sillä koru itsessään on niin yksinkertainen, enkä halunnut sen näyttävän tylsältä. Isossa yksinkertaisessa korussa Visakoivukin pääsee etuihinsa. Ensimmäisenä sahattiin puusta kutakuinkin piirtämäni mallin mukainen kukka, jota aloin hiomaan muotoonsa. Pelottavinta oli korun keskellä olevan pyöreän uran poraaminen. Tähän tarkoitukseen ei ollut oikeanlaista poraa ja viritelmä, jolla se porattiin repi ensimmäiset kokeilupalat täysin. Sydämeni varmaan jätti pari lyöntiä lyömättä porauksen aikana. Tuhoja ei onneksi tapahtunut. Loppu olikin pelkkää hiomista, kukan terälehtien ja uran reunojen pyöristämistä. Viimeisenä käsittelin kukan pellavaöljyllä, johon oli sekoitettu tervaa, jotta väristä tulisi hieman tummempi.

Kukka ennen käsittelyä, vieressä käsitelty puunpala.

   Ajan puutten takia jouduin hieman oikaisemaan suunnitelmistani, enkä tehnyt keskiuran reunoista niin pyöreitä kuin tarkoituksena oli, sillä en halunnut työn jäävän kesken. En myöskään ehtinyt tekemään koruun ketjua. Harmi.

  Itse olen iloinen lopputulokseen ja niin tuntui olevan asiakkaanikin.

Puupajailua

Pajoista vuorossa oli puu. Henkilökohtaisesti pidän puusta materiaalina, koska se on niin lämmin ja pehmeä. Täysi vastakohta metallille. Puu itsessään on myös hyvin kaunis materiaali.
   Ensimmäiseksi meille annettiin puukot käteen ja palanen puuta, josta piti vuolla propelli. Aluksi tämä vaikutti hyvin haastavalta: miten ihmeessä saisin vuoltua yhtä kauniin ja huolellisen propellin kuin mallikappale? Se osottautuikin erittäin helpoksi. Tai ainakin muodon hahmottaminen, käsivoimat sen sijaan laittoivat lievästi vastaan. Hiomalla propellista sai ihanan sileän ja pehmeän oloisen. Pehmeys varmasti johtui osittain myös sulavasta muodosta.
   Miten näin yksinkertainen kapistus voikin olla niin ihmeellinen ja tehdä niin suuren vaikutuksen. Kaikki keille työtä olen näyttänyt ovat olleet aivan ihastuneita propellista.

Valmis propelli, joka myös lentää kauniisti.

   Kun propellin oli saanut tehtyä, sai itse päättää, mitä halusi tehdä. Itse halusin valmistaa jotain käyttökelpoista ja päädyin tekemään paistinlastaa. Puuksi valitsin Visakoivun, jossa on kaunis kuviollinen pinta ja itse pidin puun vaaleudesta. Lastan muoto sahattiin suurin piirtein koneella ja loppu muoto saatiin hiomalla.

Kyllä nyt kelpaa kokkailla. :)

   Lastan valmistuttua minulla oli vielä yksi päivä aikaa keksiä jotain. Olen aina rakastanut puu koruja. Sitä, kuinka kauniita ja kevyitä ne ovat. Halusin tehdä riippuksen joka olisi hento ja siro. Käytin lastasta yli jäänyttä puunpalasta, johon piirsin korun muodon. Sahasin korun keskelle reikiä, jotka muodostavat kuvion. Sen jälkeen koru sahattiin ulkoreunoja pitkin irti. Ja loppu olikin taas hiomista. Pidän korussa erityisesti siitä, miten korun alareuna on paksumpi kuin yläreuna. Se tuo koruun eräänlaista pisaramaisuutta. Aivan kuin pisara olisi valunut ketjua pitkin alas ja on tippumaisillaan. Pidän myös siitä, miten Visakoivun kaunis kuviointi näkyy korun reunoissa.

Tähän työhön olen erittäin tyytyväinen.

Tässä kaikki työt vielä yhdessä.

Ihmisen koriste

Tällä hetkellä meillä on menossa projekti nimeltä Ihmisen koriste. Tarkoituksena on siis suunnitella ja valmistaa koru asiakkaalle, joka voi olla oikea, päästä keksitty tai halutessaan korun voi tehdä myös itselleen.
   Tämä projekti oli tähän hetkeen sopiva, sillä äitini oli pyytänyt minua tekemään hänelle riipuksen, ja itselleni olen jo kiitettävästi kerennyt koruja väsäilemään metalli- ja puupajoilla. Riipuksen lähtöideana oli, että se olisi iso (noin kämmenen kokoinen) ja puusta. Monia vaihtoehtoja, muotoja ja suunnitelmia oli, kunnes lopulta päädyimme hyvin yksinkertaiseen kukkaan. Mielestäni tämä oli hyvä ratkaisu korun koon ollessa niin iso. Liialliset yksityiskohdat tekisivät siitä liian sekalaisen näköisen.
   Ainoa huolenaihe on kahden päivän toteutusaika, enkä todennäköisesti saa ainakaan koruun suunnittelemaani ketjua tehtyä, mikä harmittaa todenteolla. Tämä projekti on mielestäni mukava ja olisin toivonut enemmän aikaa itse tekemiseen. Mutta saapahan nähdä miten pitkälle ehdin.
 

Suunnitelma piirrustus riipuksesta.

Metal on metal

Metallipajalla päästiin tekemään koruja. Itse olin siitä innoissani ja ideoita oli paljon, aikaa vain ei ollut tarpeeksi niiden kaikkien toteuttamiseen.
   Ensimmäisenä ideana minulla oli riipus, joten lähdin siitä liikkeelle. Ketjulenkkien sahaaminen tuotti pientä tuskaa ja rakkoja sormiin, mutta ketjun kasaaminen oli mukavaa väkertämistä. Itse riipus osan sahasin kuparilevystä ja pyöristin kuppimaiseen muotoon. Jos jotain korussa muuttaisin, olisin tehnyt ketjun pienemmistä lenkeistä ja pitemmäksi. Muuten olen tyytyväinen tulokseen.

 

 
  Riipuksen jälkeen aikaa vielä jäi, joten päätimpä vääntää itselleni sormuksen. Pari ensimmäistä ideaa olivat liian monimutkaisia toteuttaa, mutta sitten löytyi hyvä kompromissi. Otin jälleen kuparilevyn käyttöön ja sahasin siitä leveähkön suikaleen, johon sahasin kaksi pitkää halkiota. Pieni moka kävi mittauksissa ja sormuksesta tuli aivan liian iso. Onneksi sormuksen päät sai taivutettua päällekkäin. Virheestä tulikin hauska yksityiskohta :).

  Kyllä tuli sellainen olo, että nyt olen oikeassa paikassa. Metalliala on ehdottomasti yksi vaihtoehdoista, jota haluaisin opiskella enemmänkin.